Tukea aborttia harkitseville ja sen läpikäyneille
– Aborttia harkitsevien suurin ongelma on toivottomuus. Minun tärkein tehtäväni on valaa toivoa ja luottamusta Jumalan huolenpitoon, sanoo yhdysvaltalaisen luterilaisen pro-life-keskuksen toiminnanjohtaja Betty McGuire.
Oli kaunis keväinen päivä vuonna 1993, kun Minnesotassa asuvan Betty McGuiren rauhaisa elämä järkkyi.
Kiireinen vaimo, kolmen lapsen äiti ja useiden kristillisten järjestöjen kantava voima kulki projektista toiseen pyörremyrskyn tavoin, mutta tuon keväisen päivän aamuna Jumala pysäytti hänet.
– Istuin kuin nauliutuneena sohvatuoliin, kun Herra puhui minulle Sanansa kautta. En ole karismaatikko, mutta Jumalan puhuttelu ei jättänyt mitään epäselväksi, hän nauraa hersyvästi.
Puhuttelu tuli toisen Timoteuskirjeen (4:1,5) kautta. Jumala haastoi naisen erityistehtävään: julistamaan evankeliumia ja hoitamaan saamansa viran tehtävät. Piakkoin Betty huomasi, että Minneapoliksen kaupungissa etsittiin toiminnanjohtajaa pro-life-työhön luterilaiseen kriisiraskauskeskukseen. Tehdessään lahjoitusta samaiseen keskukseen, hänelle tarjottiin sieltä työpaikkaa.
– Sanoin Jumalalle, että voitko jättää minut rauhaan. Tuohon työhön minusta ei ole.
Nyt Betty McGuirella on 25 vuotta pro-life-työtä takana tuossa samassa keskuksessa. Nainen hämmästelee Jumalan lupausten pitävyyttä ja Herran huolenpitoa.
– Jumalan voima on suurempi kuin meidän pelkomme ja epäilyksemme, hän pohtii.
Hyväntekijät suurkaupungin sykkeessä
Luterilainen pro-life-keskus sijaitsee lähellä aborttiklinikkaa, ja monet aborttia harkitsevat naiset ovat kävelleet ovesta sisään luullen tulleensa klinikalle. Näinkin joitain vauvoja on onnistuttu pelastamaan elämälle.
Meillä ei ole taistelua vain pelastaaksemme lapsia tähän elämään, vaan meidän on taisteltava myös sieluja ikuiseen elämään.
Minneapolis on kansainvälinen suurkaupunki. McGuire kertoo, että alueella puhutaan ainakin sataa eri kieltä. Hän näyttää minulle järjestön materiaalia, jota on muun muassa venäjäksi ja arabiaksi. Espanjankielinen yhteisö on toiseksi laajin englanninkielisen pääväestön jälkeen.
Monet naiset ovat taloudellisesti tiukilla ja tulevat hakemaan ruokaa ja apua sosiaalisiin ongelmiin. Betty ja kymmenien vapaaehtoisten tiimit ohjaavat näitä naisia tarkoituksenmukaisten palvelujen ääreen.
– Useimmat naiset tarvitsevat kuitenkin toivoa. Luottamuksesta ja toivosta on suurin pula, Betty vakuuttaa.
Toivottomuus on suurin syy epätoivoisiin valintoihin, joista yksi kovimpia on abortti.
– Meillä ei ole taistelua vain pelastaaksemme lapsia tähän elämään, vaan meidän on taisteltava myös sieluja ikuiseen elämään. Siksi minulle on tärkeää luterilainen taustani, joka tuo uskon keskukseen Kristuksen täytetyn työn, Betty McGuire sanoo.
”Me riipumme kiinni Jumalan lupauksissa”
Suomeen Betty McGuiren toi yhteistyö Itu-projektin kanssa. Hänen johtamansa järjestö City Life Center (CLC) on tukenut taloudellisesti vuosien ajan Suomessa tehtävää Itu-työtä kriisiraskauksissa kamppailevien naisten ja perheiden tueksi. McGuire kouluttaa ja rohkaisee vapaaehtoisia.
Vauvan, etenkään syntymättömän lapsen elämää ei nähdä suojelemisen arvoisena täytenä elämänä.
Miten voittoa tavoittelematon järjestö voi tukea muita järjestöjä, jopa ulkomailla asti? McGuire hämmästyttää vakuuttamalla, ettei CLC:llä ole koskaan ollut ensimmäistäkään varainhankintakampanjaa.
– Me riipumme kiinni Jumalan lupauksissa ja rukouksessa. Hän avaa ovia ja ohjaa kaikkia prosesseja, kuljettaen suunitelmiaan eteenpäin aina maaliin asti. Toinen ratkaiseva tekijä ovat järjestömme vapaaehtoiset, joihin kuuluu lukuisa joukko muun muassa talousalan ihmisiä, opiskelijoita, kotirouvia ja eläkeläisiä.
Se ei ollutkaan nopea ja helppo keino
Aborttien salliminen kertoo syvimmiltään siitä, että yksittäisen ihmisen elämää ei nähdä kallisarvoisena ja ainutlaatuisena, Betty McGuire uskoo.
– Vauvan, etenkään syntymättömän lapsen elämää ei nähdä suojelemisen arvoisena täytenä elämänä.
Häntä huolettaa, ettei abortin taustalla olevasta ihmiskäsityksestä ja kovista arvoista varoiteta. Näistä asioista ei opeteta riittävästi kirkoissa, saati medioissa.
– Abortin kokeneet joutuvat painimaan loppuelämänsä syyllisyyden kanssa, vaikka he alun perin luulivat abortin olevan nopea ja helppo tie ulos mutkikkaasta elämäntilanteesta, hän suree.
Betty McGuire on kokenut myös runsaasti vastustusta. Hän tietää, että Pro Abortion -liike vastustaa hänen työtään. Taustalla on niin hengellisiä kuin poliittisia syitä, ja ehkä myös silkkaa väärinymmärrystä.
– Autoni renkaat on puhkottu muutamia kertoja ja ikkunat rikottu. Minua myös seurataan. Se on tehokas pelottelukeino. Kotiovellemme on tuotu kylttejä, joissa minua syytetään terroristiksi, ja että olisin murhannut lääkäreitä. Mieheni vain ei tiennyt avioituvansa terroristin kanssa, Betty McGuire kuittaa ilkivallan.
Pro-Life työssä koettua:
Nainen käveli City Life Center -järjestön toimiston ohi Minneapoliksen kaupungissa. Hetken mielijohteesta Betty MacGuire kiiruhti kadulle ja kysyi, voisiko hän olla avuksi. Samalla hän rukoili ja pyysi apua Jumalalta miettien, oliko tässä järkeä rynnätä kadulle.
– Näin, että nainen värisi kylmästä. Kutsuin hänet sisään ja tarjosin kahvia. Sitten annoin hänelle huovan. Nainen kertoi olevansa huumevieroituksessa. Hän oli myös raskaana 13:lla viikolla.
Betty McGuire rohkaistui keskustelun lomassa sanomaan, että naisen syvin tarve on tulla tuntemaan Jeesus.
Nuori nainen myönsi, että hän oli kadulla kävellessään rukoillut, että jos Jeesus on totta, hän haluaisi oppia tuntemaan hänet. Betty rukoili naisen puolesta ja hän täyttyi samassa hetkessä Pyhän Hengen tuomalla rauhalla.
”Minun sydämeni on nyt kevyt. Tämä on parempaa, kuin mikään huume, mitä olen koskaan ottanut,” nuori nainen todisti.
Sitten hän kertoi menevänsä takaisin vieroitusryhmään. Hän aikoi myös saman tien kertoa, miten hän kohtasi Jeesuksen.
– Annoin tälle nuorelle naiselle Raamatun lahjaksi. Aluksi hän esteli ja mietti voiko hän ottaa näin hienoa lahjaa vastaan. Kaksi kuukautta myöhemmin kohtasin vieroitusryhmän johtajan ja hän kertoi, että harvoin näkee näin radikaalia, positiivista muutosta kenenkään narkomaanin elämässä, Betty McGuire iloitsee.
McGuire uskoo, että naisen uskoontulo pelasti myös hänen vauvansa hengen, aina ikuisuuteen asti.